HÄLYTYS - VILLASUKKAMONSTERI!

Pienen, aran kissan uudessa maailmassa oli paljon ihmeteltävää. Äänet, hajut ja kaikki muut oudot jutut. Yksi oudoimista, ja nähtävästi myös vaarallisimmista, oli VILLASUKKAMONSTERIT.

Sumun mielestä emännän kiintymys näihin näennäisen harmittoman näköisiin pötköihin oli epäilyttävää. Yleensä emäntä vielä piilotteli niitä jalkojensa alla istuessaan polviensa päällä lattialla. Sieltä ne kuitenkin saattoivat yllättäen kurkistaa, kesken leikkien, saaden koko hetken pysähtymään. HÄLYTYS - VILLASUKKAMONSTERI! 

Mutta koska Sumu ei ole mikään nössö tyttö, niin täytyihän tämäkin mörkö jollain tavoin selättää. Ja kissa jos joku tietää, mistä parhaat aseet löytyvät. Siellä ne ovat, silkkitassujen kätköissä, salamannopeasti saatavilla. Siihen monsteri ei osannut varautua. Eikä emäntä...

Itse asiassa emäntää nauratti vielä siinä vaiheessa, kun Sumu hioi taktiikkaansa katse liimattuna monsterin pilkistävään kärsään. Hyvin, hyvin varovasti neiti aloitti kohteen lähestymisen. Vatsa viilsi miltei maata, etutassu kohottautui kuin hidastetussa filmissä ja... TSADAMMMM - se kuuluisa etutassulämäri heilahti uskomattomalla nopeudella - kaikki kynnet esillä.

Emännän suu aukesi henkeä haukkoen, mutta mitään ei tullut ulos. Monsterin kärsä vetäytyi sekunnissa jalkojen suojiin verta vuotaen. Mission comleted, the victim is bleeding... kyllä pieni kissa saattoi olla ylpeä itsestään!