ESIRIPPU NOUSEE
Ensimmäinen kuukausi meni siihen, että tutustuimme Sumun kanssa toisiimme. Etanaakin hitaammin ja Sumun ehdoilla. Sitkeästi makailin häneen yksiönsä huoneen lattialla joka ilta töiden jälkeen. Yhtä sitkesti Sumu pysytteli sängyn alla.
Leikkiminen ei näyttänyt kiinnostavan häntä laisinkaan, vaikka kävin läpi kaikki mahdolliset talosta löytyvät lelut (ja niitähän riitti). Tuli todettua, että kun on puoli tuntia heilutellut huiskaa sängyn alle parkkeeranneelle kissalle, alkaa esiintyä epämielyttäviä krampin oireita... ja kyllähän se vähän lannistikin, kun tyyppi ei ollut koko aikana vaivautunut liikuttamaan muuta kuin silmämuniaan...
Mutta lopulta koitti päivä, jolloin neiti alkoi nytkähdellä lelun perään, vaikka kuinka yritti pitää itsensä paikoillaan. Wuhuu, pisteet minulle 1-0!
Verkko-ovi poistettiin kuukauden rajapyykin kohdalla. Herra Mustavalkoinen käytti heti tilaisuuden hyväkseen ja lähti tutkimaan millainen tyttö siellä häntä oli kaverikseen huudellut. Herra ei ehkä ollut täysin varautunut siihen, että neiti sängyn alla työntäisi heti kättelyssä päänsä päiväpeitteen reunan alta tervehtiäkseen. Siinähän meni ujolla mieheltä pasmat ihan sekaisin ja epäherrasmiesmäisesti hän kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta. Sai tassusta vauhtia takamukseensa...
Kuningatar puolestaan ratsasi yksiön, sähisi mielipiteensä sängyn alle ja seilasi matkoihinsa.
Sumu lähti heti todella kiinnostuneena tutkimaan uutta ympäristöä, mutta tutkimusmatkat jäivät harmittavan lyhyiksi, kun Kuningatar kävi pöläyttämässä hänet takaisin yksiöönsä kerta toisensa jälkeen. Onneksi Sumu oli alistuva ja ei niistä lehmän hermoistakaan haittaa ollut. Mutta rajansa kaikella, tarpeeksi monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen Sumu katsoi viisaaksi pysytellä omassa yksiössään. Se oli hänen turvapaikkansa, ilman oveakin.
Jostakin syystä myös Kuningarar kunnioitti tätä rajaa... yleensä. Välillä toki täytyi käydä ratsaamassa hupakon ruokakuppien tarjonta siltä varalta, että emäntä olisi tehnyt kardinaalimokan ja antanut uudelle tulokkaalle parempaa sapuskaa kuin mitä hänen ruokakupistaan löytyi. No, tässä asiassa emäntä ei ollut viitsinyt kaivaa verta nenästään. Tarkistuskäynnin aikana saattoi myös hieman pyöriskellä hupakon lelujen kanssa, ihan vaan nöytösluontoisesti.
