TYHMÄ EMÄNTÄ
Tammikuun 24. päivä oli Kuningattaren mielestä osoitus emännän suunnattomasta tyhmyydestä ja harkintakyvyn puuteesta. Älykkyyden saattoi kyseenalaistaa kysymällä eikö mitään oltu opittu edellisestä kerrasta?
Silloin oli kärvistelty kaksi kuukautta mielipahan ja epätoivon kourissa. Olisi luullut, että uusintaa kyseisestä episodista ei olisi halunnut ottaa. Siinä se emäntä kuitenkin seisoi ulko-ovella joku epäilyttävä koppa kainalossa. Ja se koppa haisi... tytön hupakolta. Wuhuuuu - täältä pesee!
Kaikkein pahimman mokan emäntä teki Kuningattaren näkökulmasta siinä, että sijoitti työn hupakon keittiön viereiseen huoneeseen. Siis lähelle ruokavarastoja! Paikkaan, josta Kuningatar seilasi ohi monen monta kertaa päivässä. Onneksi hupakko älysi pysytellä näkymättömissä ensimmäiset päivät, että Kuningattaren ei tarvinnut kärsiä muusta kuin hajusta.
Mutta historia toisti itseään, uusi tulokaskin oli harmittavan sitkeä tyyppi. Muutaman päivän totuttelun jälkeen se kävi verkko-ovella huutelemassa kaverikseen, eikä näyttänyt liikaa pahastuvan myrskyisästä vastaanotosta. Sitkeästi palasi ovelle huutelemaan... ja kehtasi vielä liehitellä Herra Mustavalkoista...
Hupakolle ei jäänyt Kuningattaren kanta epäselväksi, se ilmoitettiin joka kerta, kun Kuningatar kulki oven editse. Mutta ei ollut hupakolla huonot hermot, onneksi. Pientä pehmennystä tilanteeseen tarjoili Herra Mustavalkoinen, joka oli sitä mieltä, että uusi tyttö taisi sittenkin olla ihan kiva...