VAPAAEHTOISTYÖT - RIITTÄÄKÖ OSAAMINEN?
MIKÄ SAI ALOITTAMAAN VAPAAEHTOISTYÖT?
Rakkaus eläimiin. Auttamisen halu. Halu tuntea olevansa tärkeä... kauniita ajatuksia, jotka eivät todennäköisesti koskaan olisi eskaloituneet toiminnaksi, ellei Herra Mustavalkoinen olisi tassutellut elämäämme. Vasta hänen tarinansa kautta tutustuin kunnolla siihen mitä vapaaehtoistyö eläinsuojissa todellisuudessa on.
Vapaaehtoistyön tärkeys - tai paremminkin välttämättömyys - eläinsuojien toiminnalle valkeni siinä vaiheessa, kun olimme hakemassa Herra Mustavalkoista Porvoon Kissatalolta. Lopultakin ymmärsin kuinka arvokasta työtä vapaaehtoiset talolla tekivät ja miten moninainen heidän työnkuvansa oli. Ja ilman näitä paikkoja ja niissä työskenteleviä ihmisiä ei Herra Superihku, eikä monet muutkaan elämän kolhimat kissat olisi saaneet uutta mahdollisuutta.
Toinen asia, joka oli siirtänyt vapaaehtoistoimintaan liittymistä, oli ajan rajallisuus. Lasten kasvettua isommiksi löytyi taas enemmän aikaa omien harrastusten ja haaveiden toteuttamiselle. Voi olla, että aiemmin ajan jakaminen moneen paikkaan olisi tuonut vain turhautumisen ja riittämättömyyden tunteita. Sitoutuminen tällaisiin töihin on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Mutta uskon vahvasti, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Oli toki myös asioita, jotka mietityttivät. Useimmat niistä liittyivät omaan osaamiseen ja taitoihin.
- Tiedänkö tarpeeksi kissoista ja niiden käyttäytymisestä?
- Osaanko ja uskallanko lähestyä arkoja tai puolivillejä kissoja?
- Osaanko ja uskallanko lääkitä?
- Meneekö työ liiaksi tunnepuolelle?
- Pääsenkö porukkaan mukaan, olenko liian "kokematon" muiden joukossa?
Kun miettii omaa osaamistaan, on tärkeää muistaa, että jokainen vapaaehtoinen perehdytetään tehtäviinsä. Tapoja lienee monia, Loviisan Kissatalolla perehdytys tapahtuu ns. perehdytysvuorossa. Eli kokeneen aktiivin kanssa tehdään normaali Kissatalon vuoro. Näin uusi ihminen pääsee heti itsekin osallistumaan töihin ja asiat jäävät paremmin mieleen.
Oma perehdytysvuoroni osui helteiseen elokuun päivään ja heti kättelyssä kävi selväksi, että fyysistä työtä vieroksuvan ei näihin hommiin kannata lähteä. No, itselleni tämä asia ei tullut yllätyksenä ja olin varautunut siihen. Pelkkää kissojen silittelyä ei aktiivien hommat siis ole. Silittely ja kaikenlainen muu kontakti kissoihin on toki äärimmäisen tärkeää, mutta kissojen kanssa seurusteluun ja heidän sosiaalistamiseen keskittyvät kissakuiskaajat, joiden työpanos on talolla myös erittäin tärkeä.
Oma perehdytysvuoroni oli siis positiivinen ja työntäyteinen. Ja uskomatonta kyllä perehdyttäjäni oli ihminen, joka oli ollut töissä Tolkkisten Kissatalolla silloin, kun olimme hakemassa Glimmeriä kotiin. Outo flashback välähti mieleeni... "onnea uuteen, loppuelämän kotiin"...
Siinä hän nyt oli, ihminen noiden sanojen takana, perehdyttämässä minua Kissatalon rutiineihin...
Millaisia vastauksia aika sitten on antanut kaikkiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin?
- Oma tietämykseni kissoista riittää ja opin koko ajan uutta, se on palkitsevaa.
- Uskallan lähestyä erilaisia kissoja - omalla tyylilläni. En vieläkään ole kaikkein rohkein, mutta se ei haittaa. Tiedän omat vahvuuteni ja haluan kehittyä paremmaksi.
- Lääkintäguru ei tarvitse olla, uskallusta yrittää toki täytyy löytyä. Ja jos ei yrityksistä huolimatta itse kykene, niin aina voi pyytää apua kokeneemmilta.
- Tunnepuolelle menee ja välillä vahvastikin, mutta se täytyy vain hyväksyä. Säälimällä ei näitä töitä kuitenkaan voi tehdä.
- Minut on otettu erinomaisen hyvin porukkaan mukaan. Omaa kokemusta ei kannata verrata muihin, jokaisen työpanos on tärkeä. Jokainen tekee töitä oman osaamisensa rajoissa.
ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN. OLE OMA ITSESI, SE RIITTÄÄ!
Mitä Kissatalon normaaliin työvuoroon sitten kuuluu ja millaisia tyyppejä siellä asuu? Siitä tulossa erillisiä postauksia.