NAISESTA MITTAA...emäntä vs Kerttu

ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ...

Kun samassa taloudessa asuu kaksi jääräpäistä naista, niin eihän se aina helppoa ole. Varsinkin kun yksi on kaksijalkainen ja sillä toisella on etulyöntiasema heti niidenkin määrässä. Ja ehkä siinä jääräpäisyydessäkin...

Kerttu tietää, että kun Kuningattaren roolin on kerran ottanut kantaakseen, on suotavaa käyttäytyä arvonsa mukaisesti. Mieltänsä ei voi mennä muuttamaan kuin tuuliviiri ja naukaisujensa takana on seisottava. Eli ei ole Kuningatar mieltänsä muuttanut kuluneiden kolmen kuukauden aikana tytön hupakon suhteen. Hän jatkaa hyväksi havaitsemallaan väsytystaktiikalla, siis sulkee vain silmänsä...

... ja korvatkin tuntuvat väillä olevan hukassa...

Pientä marssiväsymystä on luonnollisesti ollut havaittavissa ja jonkinasteisia liennytyksiä on Kuningatarkin joutunut tekemään. Muutenhan sitä murheen kryyniä saisi koko ajan olla vahtimassa, eikä siihen kenenkään kuningattaren aika riitä. On tärkeämpääkin tekemistä... kuten päiväunet ja ruokakupin vahtiminen.

Yksi asia, missä lievää joustoa on tapahtunut, on tytön hupakon lyhyiden olohuonevierailujen salliminen. Parhaiten ne suvaitaan silloin, kun Kuningatar on asettautunut valtaistuimelleen. Sieltä poistuminen nimittäin on enemmän kuin yhden loikan takana. Tästä syystä voimiensa haaskaamista kannattaa tarkoin harkita. 

Toinen syy liennytyksiin lienee myös tietynlainen kunnioitus emäntää kohtaan. Täytyyhän sitä pysyä väleissä palvelusväen kanssa, koska totuus kuitenkin on, että hyvää henkilökuntaa on kovin vaikea löytää. Eli jos emäntä kyttää ikävästi takapiruna, Kuningatar saattaa tyytyä ilmaisemaan mielipiteensä  ainoastaan äänekkäällä, kettuuntuneen kuuloisella protestimaukaisulla.

I CAN SEE YOU!!!

Myös tytön hupakon yksiön oven sivuutus sujuu tätä nykyä ilman suurempia pullisteluja - yleensä. Poikkeuksena voi olla liian lähelle ovea hivuttautuminen tai valtava suonissa kurniva nälkä, joka saa Kuningattaren malttamattomaksi ja kärttyisäksi. Pienet kyttäykset kulman takana antavat lisämaustetta päivään...

Toisinaan voi sääliä emäntää myös siinä määrin, että pistäytyy pikaisella kehräysvisiitillä työn hupakon huoneessa. Silloin tosin liikutaan jo hieman harmaalla alueella, eikä siitä kannata suureen ääneen huudella. Tärkeintä on esittää täysin välinpitämätöntä ja pitää huoli, että hupakko tajuaa pysyä omalla sängyllään. Mielellään patsaaksi jähmettyneenä. 

Joskus voi tietenkin käydä myös nolosti. Kuuluisan Herra II-MURI-MURIn ilmestyminen paikalle voi ajaa jopa Kuningatteren ahtaalle ja silloin on tietenkin viisasta yhdistää naisvoimat ja seistä yhtenä rintamana, edes hetken. Ja toivoa, että emännän kamera ei aina olisi saatavilla...

Emännän pitkäpinnaisuus on tainnut herättää Kuningattaressa pieniä epäilyjä. Miksiköhän se niin sinnikkäästi haluaa, että hänestä tulisi kaveri työn hupakon kanssa...?!

Väsytystaistelu jatkuu, nyt otetaan naisesta mittaa...