KISSAT PARVEKKEELLA

Sumu oli tottunut ulkotarhassa oloon jo Loviisan kissatalolla. Siitä syystä hän ottikin parvekkeen varmoin ottein haltuunsa.

HAAVEISSA KISSOILLE TURVALLINEN ULKOILUPAIKKA

Saatiinhan se lopultakin valmiiksi, "kissatiivis" parveke nimittäin. Emäntä oli visioinut tästä jo pidempään, mutta meinasi silti heittää rukkaset naulaan ennen kuin edes päästiin aloittamaan. Uskon puute iski siinä vaiheessa, kun taloyhtiöltä täytyi pyytää lupa parvekkeen verkottamiseen. "Julkisivusuojeltu talo" kuulosti emännän pienessä mielessä samalta kuin "lupaa ei tule". 

Ja taas tuli kertaalleen todistettua, että ei kannata harmitella lopputulosta ennen kuin on ottanut asioista selvää. Taloyhtiön hallitus ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa, koska kiinteää verkotusta ei ollut tarkoitus tehdä. Verkkoseinät haluttiin joka tapauksessa talveksi pois ja rakenteisiin ei ollut tarkoitus kajota. Lisäksi päätyparvekkeen suunta oli metsäkaistaleelle päin, joten kenenkään visuaalista silmää ei verkotus tulisi häiritsemään.

"Onkohan se mamma nyt hieman liioitellut" mietii Glimmer.

LUOTTOIHMISET APUNA RAKENNUSHOMMISSA

Kun lupa-asiat oli kunnossa, saatiin suunnitteluprojekti toden teolla käyntiin. Ja koska emäntä tiesi olevansa hyvä visioiontipuolella, mutta käytännön toteutus usein ontui, oli parasta kutsua apuun luottoihmisiä. Rakennusalan ammattilaisena työskentelevä ystävä kävi antamassa neuvoja käytännön toteutukseen ja luottokaveri rakennushommissa saapui avustamaan.

Sen verran monia projekteja oli vuosien varrella yhdessä toteutettu, että pienet näkemyserot eivät projektia kaataneet tälläkään kertaa. Mitäs sen on väliä, että toinen puhuu millimetreistä ja toinen senteistä, jos molemmat ymmärtävät toisiaan? Ja lieneekö siitäkään haittaa, että toinen on varustautunut asianmukaisilla rakennusvaatteilla ja toinen huitelee koko rakennusprojektin läpi jalkaan töpättävissä vaaleanpunaisissa rusettisandaaleissa...

Projektin lopputulos sai Kuningattarenkin suupielet kääntymään ylöspäin.

VERKKOMATERIAALIN VALINTA

Parvekkeen verkkomateriaalin valinta aiheutti hieman päänvaivaa. Sekä taloyhtiölle, että vuokranantajalle oli luvattu toteuttaa verkotus mahdollisimman huomaamattomasti ja siististi. Mutta koska tärkeintä oli kissojen turvallisuus ja varmuus siitä, että koko porukka pysyisi verkkoaidan oikealla puolella, oli metalliverkon valinta loppujen lopuksi aika itsestään selvää.

Todella huomaamattoman oloisia, notkeita parvekeverkkoja mainostettiin monellakin sivustolla, mutta ihmisten käyttökokemukset niistä vaihtelivat yllättävän paljon. Toiset sanoivat, että verkko oli kestänyt kissoilla monta vuotta muuttumattomana ja toiminut loistavasti, kun taas jonkun kissat olivat syöneet verkkoon reijän alle tunnissa... emännällä ei ollut halua ottaa selvää kumpaan kategoriaan omat kissat kuuluisivat.

Yli kaksi metriä korkeat verkkokehikot syynissä... kiipeämismahdollisuus arvioitavana.

Metalliverkko oli kätevä tässä projektissa siinäkin mielessä, että se tukevoitti osaltaan yli kaksi metriä korkeita kehikoita. Toisaalta verkon jäykkyys aiheutti pieniä ongelmia paikalle kiinnityksen yhteydessä. Jokunen ärräpääkin taisi päästä, kun metalliverkko osoittautui varsinaiseksi rakennusmiespyydykseksi.

Tirppatarkkailu menossa. Kaikkein suosituin paikka oli tietenkin se, jonne mahtui vain yksi viirusilmä kerrallaan.

EMÄNNÄN INHOKKI - MITTAAMINEN

Ilman millivillen apua olisi tämäkin projekti todennäköisesti jäänyt toteuttamatta. Mittaaminen kun sattuu olemaan emännän mielestä aivan supertylsää ja ärsyttävää puuhaa. "Sinne päin"- mittaamisella ei parvekeverkot olisi vielä tänäkään päivänä paikallaan. Vanhan talon parvekekaiteet, seinät ja katto  nyt eivät vaan sattuneet olemaan ihan vaaterissa. Ilman millivillen useita tarkistumittauksia olisi ehkä Karhulan torillakin tiedetty, mitä vajaan kilometrin päässä puuhattiin...

Koko poppoo oli eirittäin kiinnostunut lopputuloksesta ja Kuningatarkin oli niin uuden paikan lumoissa, että unohti hetkellisesti vahtia hupakon liikkeitä.

LAADUNTARKKAILIJOIDEN MIELIPITEET

Parvekkeen käyttäjät suhtautuivat hieman kärsimättömästi projektin etenemiseen. Avonaisesta parvekkeen ovesta sisään tulviva ulkoilma hajuineen ja äänineen oli vaikeasti arvioitavissa suljettujen makuuhuoneen ovien takaa. Ja kun projekti oli valmis, ei tarkastuskomppanjaa tarvinnut kauaa houkutella paikalle.

Herra Mustavalkoinen otti miesmäiseen tyyliin johtajan roolin ja kävi tekemässä erittäin perusteellisen, sentti sentiltä etenevän tarkastuksen. Hieman häntä ihmetytti emännän moitteet, että jokaista rakoa ei ole tarvis syynätä. Olihan emäntä itse kontannut moneen otteeseen koko parvekkeen läpi etsien kissan mentäviä aukkoja. Niitä ei ollut löytynyt, ei edes perheen tarkkasilmäisen nuorison tarkastaessa työn tuloksia.

Käyttäjät antoivat vahvan hyväksynnän työn toteuttajille.

Kuningatar osoitti yllättävää varovaisuutta uutta valtakunnan osaansa tutkiessaan. Siinä missä Herra Mustavalkoinen paistatteli jo parvekkeen kaiteella katsellen ympäristöä, Kuningatar teki vasta lattiatason tarkastusta. Mutta kun kaikki paikat oli tuplatarkastettu, sai milliville ja hänen rusettikenkäinen rakennuskaveri täyden kympin projektin toteuttamisesta. Tämän vahvisti myöhemmässä vaiheessa myös Sumu, kunhan ensin löysi sopivan raon Kuningattaren päivärutiineissa, jotta pääsi itse parvekkeen toimivuutta testaamaan.

NAUTISKELIJA, SATUNNAINEN TUULIEN HAISTELIJA JA ARVATTAVA ORAVA

Millaisia parvekkeen käyttäjiä tästä porukasta on sitten kuoriutunut? Ei emännän ennakkoveikkaukset menneet kovinkaan pahasti metsään. Herran Mustavalkoinen on porukasta selvästi se, joka viettää eniten aikaa parvekkeella. Hänellä on säännölliset tirppatarkastus vuorot ja parvekkeella voi hurahtaa pitkäkin aika pelkästään nautiskellen.

Kuningatar puolestaan viihtyy parvekkeella kauemmin ainoastaaN silloin, jos hänen  (ja kaikkien muidenkin, kuinkas muutenkaan) mielipaikka parvekkeen kulmauksessa on vapaana. Hän ei voi sietää emännän pehmikkeeksi virittelemiä lampaantaljoja. Niiden päältä voi juuri ja juuri ainoastaan kulkea. Ja sekin tehdään perinaiselliseen tapaan...

Emännän pehmustevalinta on Kuningattaren  mielestä hännän alta...

Jos perheen muiden kissojen käyttäytyminen oli ennalta arvattavissa, oli sijaiskotilainen jonkin sortin villikortti. Emännän ehdoton vaatimus siitä, että verkotus ulottuisi parvekkeen kattoon saakka, ei osoittautunut olleenkaan liioitelluksi. Kertaalleen on nimittäin tullut jo todistettua kulmahampaat ja hieman luikeron hännän omaavan oravan kiipeilyä verkon puolessa välissä...
Herra Mustavalkoinen on saattanut saada asiasta vaikutteita, mutta Kuningattaren kurvit eivät moiseen hullutteluun anna edes myöden - onneksi. Kolme oravaa samassa verkossa olisi ehkä jo liikaa...