Hei - kiva, että olet täällä...

Tervetuloa blogiini! Tämä on sijaiskotikissamme Sumun tarina. Taustatukea antavat Kuningatar Kerttu ja Herra Mustavalkoinen. Jos haluat tutustua kaikkiin kissoihin ja tarinan alkuun, niin aloita lukeminen huhtikuun jutuista. Löydät ne päävalikon (kolme viivaa) alta, bion jälkeen. Voit myös tilata uusimmat blogikirjoitukset suoraan sähköpostiisi ylävalikosta kohdasta "tilaa". Toivottavasti tapaamme jatkossakin!

AHMATTI, SUPERNIRSO JA NORMISYÖJÄ - ruokailuhaasteita kerrakseen


Kuten jo aiemmin on tullut todettua, kissat ovat välillä hyvinkin nirsoja ruokansa suhteen. Astetta haasteellisemmaksi tilanteen tekee se,  että huusholliin on siunaantunut kolme aivan erilaista syöjää.

Yksi on oikea ahmatti, joka vetelee napaansa kavereidenkin ruoat. Toinen on supernirso, joka lähestyy joka ikinen kerta ruokakuppiaan äärimmäistä varovaisuutta noudattaen, eikä suostu syömään mikäli hänen tonnikalansa on pyydystetty paria sataa metriä sivussa normaaleilta pyyntivesiltä. Kolmas syö nälkäänsä, mutta aivan eri pöperöitä kuin muu porukka. Piece of fish, sanoisinko...

JOKO RUOKAKELLO SOI?

AHMATTI

Ei liene yllätys, että ahmatin titteli kuuluu itse Kuningattarelle. Yhtä tärkeää kuin itse ruoka, on paikka, jossa ruokaillaan. Hänen Korkeutensa on aina tottunut syömään keittiössä, joten hän syö keittiössä. Piste. Toisten ruokajämiä voi sitten kyllä tarkkoa muuallakin. 

Ja Kuningattaret syövät tietenkin ainoastaan ruokailuun tarkoitetuista astioista, lattialle tipahtaneita ruokarippeitä ei lattialta nuoleskella. Aivan ehdoton suosikkiruoka on kuha, muut kalat eivät kelpaa. Paitsi Applawsin säilyketonnikala, joka on Kuningattaren luottoruokaa. 

Silloin kun kuhaa saa, sen  tulee olla pyydystetty Kuopion kauppahallista. Parhaan toimituksen takaa ihmisveljien mummi, joka ei hyväksy kuljetettavaksi mitä tahansa turskaa ja tietää kuinka kylmäketju säilyy katkeamattomana perille saakka. Kuningatar puolestaan tietää, että kuhamummoa parempaa gourmee-kokkia ei ole olemassakaan, joten kuhamummoon on pidettävä aina lämpimät välit.

AI SYÖMÄÄN VAI?

SUPERNIRSO

Herra Mustavalkoinen puolestaan on täysin Kuningattaren vastakohta. Hän syö, jos ruoka on tiptop laadukasta ja hänen mieleisiltään vesiltä kalastettu. Erikoisherkut, kuten epäilyttävät katkaravun pötkylät, eivät tule kysymykseenkään. Ruokaan ei kannata yrittää ujuttaa mitään uutta, sillä se tuskin saa hyväksyntää. 

Tonnikala merilevällä on yleensä ok, paitsi silloin kun se ei ole ok. Jotain johdonmukaisuutta ruoan hylkäämisessä kuitenkin on. Mikäli uuden, avatun purkin sisältö ei ensiyrittämällä kelpaa, ei se tule kelpaamaan seuraavillakaan ruokailukerroilla. Pateet ovat mussupoikien ruokaa, oma hampaattomuus ei liity millään tavoin tähän asiaan.

HERRA MUSTAVALKOINEN PURESKELEE MIELUITEN EMÄNNÄN SORMIA, KUIVANAPPULOITA EI PELKILLÄ IKENILLÄ PURESKELLA, NE NIELAISTAAN.

Herra Mustavalkoinen lähestyy ruokakuppiaan joka kerta erittäin suurta varovaisuutta noudattaen. Kaula pitkänä ja kuin hidastetussa filmissä herra kartoittaa ruokakupin sisällön ja ruokailun turvallisuuden. Lieneekö entisessä elämässä ruokakupista löytynyt jokin todella epämiellyttävä yllätys, jota hän ei voi unohtaa...

Ruokailupaikalla ei ole väliä, kunhan se ei ole keittiössä. Uuden kodin keittiöön hän ei mielellään nimittäin tule, koska pelästyi siellä kerran pahanpäiväisesti ovikellon soittoa. Joten keittiötä ei lasketa enää turvalliseksi ruokailupaikaksi. Niinpä hänelle on suotu erityisvapauksia ja ruoka ilmestyy hänen  nenänsä eteen siihen paikkaan, missä hän milloinkin sattuu olemaan. Yleensä ruoka maistuu parhaimmalta ihmisveljen sängyllä nautittuna. 


NORMISYÖJÄ

Kissatalolla elämäänsä eläneenä Sumu-kissa on tottunut monenlaisiin ruokiin ja häntä voi hyvin luonnehtia normisyöjäksi. Hän syö kun on nälkä. Jostakin syystä hänen mieleensä ei ole mikään parempilaatuinen ruoka, vaikka hän on varmasti sellaiseenkin tottunut.  Parasta on marketin hyllystä löytyvä lohi-Sheba. Mousse. Tavallinen versio, ei Luxury.

Keitetty lohi ja sei ovat myös hyväksyttyjen ruokien listalla. Niitä taas muut viiksiniekat eivät syö. Kuhamummon kuhaa ei olla vielä päästy kokeilemaan Korona-pandemian vuoksi.

RUOKAPURKIN AUKAISU EI JÄÄ KUNINGATTARELTA VARMASTI HUOMAAMATTA

KUKA SÖI JA KENEN RUOAT?

Ruokailuhetket ovat välillä melkoista salapoliisina oloa emännän puolelta. Täytyy vahtia, että supernirso syö edes jotain ja että ahmatti ei ennätä vetelemään poskeensa myös supernirson mahdollisesti jälkeensä jättämiä ruokia. Ensin täytyy tietenkin muistaa, missä supernirso juuri sinä päivänä sattui ruokailemaan.

Vapaita nappuloita ei tässä talossa ole tarjolla, sattuneesta syystä. Nappulat tarjoillaan aamulla ja illalla muun ruokailun yhteydessä. Näiden syönnissä Herra Mustavalkoinen yleensä kunnostautuu kiitettävästi. Häntä ei myöskään harmita ahmimisenestokuppi, johon syömättä jääneet nappulat kipataan, mikäli keretään.

MIKÄLI KUNINGATAR VAIVAUTUU KAIVELEMAAN NAPPULOITA TÄSTÄ KUPISTA, ON HÄNELLÄ TODELLA NÄLKÄ. HERRA MUSTAVALKOISTA EI PIENI LISÄPUUHASTELU HAITTAA.

Kuningatar on yleensä varautunut tähän ja kiertää nappulakupilta toiselle hetuloiden kaiken jaksamansa suihinsa, ellei kotiväki ole valppaana asiaan puuttumassa. Sumun ruokakuppi on nostettu hänen yksiönsä ikkunalaudalle, jossa neiti muutenkin makailee. Sinne Kuningatar ei viitsi vaivautua kuin suurimmassa hädässä.

PIENTÄ PALLOONTUMISTA ON HAVAITTAVISSA KUNINGATTAREN ULKOMUODOSSA... VAI LIENEEKÖ SYY SEN KUULUISAN KUVAKULMAN?

Kuningattaren kanssa on yritetty myös kupitonta ruokailua. Siinä ruokanappuloita käytetään ikään kuin herkkuina, joita heitellään kissalle "saalistettavaksi". Mitäpä luulette, onnistuiko? Kuningatar nauroi viiksiinsä ja tuijotti emäntää epäuskoisena... siis oliko tarkoitus, että HÄN SÖISI LATTIALTA??!!

Kommentit

  1. Ihana Karvinen :)
    Melkoisia persoonia nämä kauppahalli-uskolliset viiksiniekat
    ! Ei meillä onneksi ihan noin tehokkaita olla kuin teillä... vaikka paistinpannujen pesu ei kyllä meillä ole kenenkään suosiossa, joten esipesusta ei toisinaan ehkä olisi haittaa ;)
    Tuo jatkuva nälkä kuulostaa niiiiin tutulta. Välillä pistää miettimään onko Kuningattarelle iskenyt dementia, kun ei muista syöneensä puolta tuntia aikaisemmin.
    Nuo "ahmimisenestokupit" taitavat olla jossain paikoissa hienommalla nimellä aktivointikupit. Aikoinaan niitä sai Mustista ja Mirristä, mutta edelleen on ainakin Zooplussan valikoimissa. Terveisiä Karviselle ja Zorriinalle! Kiva, kun luette Sumun blogia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kerro mitä mietit! Kissamamma toivoo, että täällä kommentoidaan positiivisessa hengessä.

Kommentit